keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Elämää kinnerpattien kanssa


Pitkästä aikaa blogin puolella ihan yhtäkkisestä inspiraatiosta, josta tuskin vieläkään tulee tapa. Asun nykyisin Joensuussa ja hevoset yhä kotona Simpeleellä, viikonloppuna liikutetaan siten, miten valoisalla keretään ja muuten liikutuksia hoitelee vähän kuka milloinkin. Blogi siis tuskin on tästä sen kummemmin henkiin heräämässä, mutta let's see.

Roope käväisi kuitenkin 2.11. Kouvolassa röntgenkuvissa kinnervaivojen takia. Ongelma oikeastaan oli näkyvillä koko syksyn, kun heppa alkoi nostella ristilaukkoja, oli tosi jäykkä vasempaan kierrokseen ratsastaessa ja lopulta oikeastaan koko ratsastettavuus sitten hävisikin. Vika tikki oli kengitys lokakuussa, jolloin aina-niin-kiltti kengitettävä takajalkojen vuorolla alkoi potkia kengittäjää ihan urakalla.

Röntgenkuvissa näkyi vasemmassa takajalassa aktiivinen kinnerpatti, aktiivinen siis sillä, että ei ole luutunut ja luutuminen on käynnissä parhaillaan. Oikeassa jalassa oli pientä muutosta, hyvin pientä, mutta oli silti. Ennustehan tässä tapauksessa on ihan hyvä, säännöllisellä, alkuun kevyellä liikunnalla tuosta pitäisi onneksi ihan ratsuhevonen ihan tulla.

Kuntoutumisohjeiksi saatiin nyt kahden kuukauden kävelytys, mieluusti mahdollisimman säännöllisesti, rauhallisesti ja vapaassa, hevosen valitsemassa muodossa eli siis pitkin ohjin. Siitä eteenpäin sitten hevosen mukaan, kaarevia uria noni kesään saakka välttäen.

Roope ei ihan tuota kävelylomaansa ole hyväksynyt ja se on ollut turhan virkeä, tarhassa vedellyt pukkilaukkaa, jopa karannut!! Muutama viikko olisi vielä jäljellä ja sitten ehkäpä helpottaa. Toisina päivinä se on ollut jäykempi liikkumaan, toisina parempi. Selvästi parannusta toi, kun otettiin kengät muutama viikko sitten kokonaan pois ja näin mennään nyt ainakin ensi syksyyn saakka.

Kinnerpattihan on verrannollisesti hyvin yleinen vaiva, joten nyt, kaikki saman vaivaisten heppojen omistajat kokemukset, vinkit yms. esille!