torstai 2. huhtikuuta 2015

Oodi apujoukoille

Kun talli on omassa pihassa, mitä tehdään kun itse sairastutaan? Pikkuisen kipeänä sitä vielä raahautuu paskat mättämään ja hevoset syöttämään vaikka väkisin, mutta mitäs sitten kun yksinkertaisesti ei vain pysty?

Tässä viimeisen kahden viikon aikana on tullut maattua yhteensä kuusi päivää täysin sänkypotilaana. Ensin noroviruksen kourissa, sitten muutama terve päivä välissä, kunnes joku hirveä influenssa iski ja nosti pahimillaan 40 asteen kuumen. Sitäpä ei enää niin vain hevosia hoitamaan raahauduttu, kun pelkkä sänkystä nouseminen oli melkonen urheilusuoritus..


Vaan onni on huikean hyvät apujoukot! Kun koko yön kuumehourailun jälkeen kello soi 7.00 hevosia laittamaan, on aika iso onni kurkata ikkunasta ulos ja nähdä kolme karvakasaa jo ulkona tyytyväisenä heiniä syömässä.

Kun nukahdat kello viiden aikaan ja heräät tuossa 11 maissa paniikissa, että prkl nyt ne konit kuolee nälkään pihalla, on aika luksusta juosta henkihieverissä talliin vaan todetakseen, että siellä on tallit siivottu ja ponit jo nukkumassa...

Tämän kaiken mahdollisti (vähän turhankin) innokas paskanmättäjä isukki ("tyhjensin koko Roopen karsinan ku se oli nii paskasta.... laitoin sit uuet purut vaan tilalle!"), joka hepat laittoi ulos, huolehti heinistä ja vesistä ja siivosikin vielä! Päivällä äiti on onneksi lenkittänyt koiraa ja tarkistanut heppojen heinätilanteen ja illalla napannut sitten hevoset talliin.... Parhautta on myös täti, joka on jo monta kertaa tarjoutunut Roopea ratsastamaan meikän sairastaessa, harmi vaan kelien takia ei vieläkään ole päässyt!


Onneksi on tälläiset taustajoukot hätätilanteita varten, kyllä sitä ois vaan itku saattanut tulla, jos olisi itse pitänyt kipeimpinä päivinä lähteä heinää kantamaan...

Onko teillä tallinpitäjillä/hevosenomistajilla varasuunnitelmat päiville, jolloin et itse tallille kykene?

6 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Meillä mies kykenee hoitamaan onneksi ja tarvittaessa anoppi käy ruokkimassa (ei suostu kuskailemaan hevosia koska pelkää) ja vielä on naapuri jolta onnistuu kaikki tallihommat ja hevosten liikutus. Onni on, että tilanteen sattuessa apukäsijä löytyy. Muistaa myös itse sen, että jos jokin "minun auttajista" tarvitsee apua niin ilman suuria esteitä olen itse valmis myös tekemään vastapalveluksen. :)

jenni kirjoitti...

"tyhjensin koko Roopen karsinan ku se oli nii paskasta"
XDDD en vaa kestä, ihana heppaisi♥

Senja kirjoitti...

Täälläkin oltiin influenssan kourissa viikon verran. Mulla ei sentään ole hevosta taikka muutakaan eläintä huollettavana, mutta se 40 asteen kuume ei ollu kyl kiva... :D

emilia kirjoitti...

Hyvä homma :-)

emilia kirjoitti...

Älä XD seuraavan päivän se oli vieres kyttäämäs ku siivosin ite ja antamas vinkkei mite sitä paskaa mätetää ;D

emilia kirjoitti...

Juu kyllä tuo 40 astetta vei jopa heikommaksi kun kunnon yrjötauti, huhhu D: