maanantai 8. joulukuuta 2014

Vuosi ruunauksesta

Tasan vuosi sitten Roopesta tuli ruuna piiitkän harkinnan jälkeen, ja näin vuoden jälkeen voin sanoa, etten ole kertaakaan tuota päätöstä katunut! Elämästä on tullut paljon helpompaa, erityisesti sen takia, että ruunan kanssa on huomattavasti helpompi käydä kisoissa ja valmennuksissa...

Mutta palataampa vuosi taaksepäin. 5.12 oli sovittu ruunausaika ja Roopelle tehtiin kotiruunaus. Sen klinikalle kuljettaminen olisi ollut niin hankalaa ja hevoselle stressaavaa, että päädyttiin siksi tuohon vaihtoehtoon. Eläinlääkäri oli pätevä ja homma oli ohi alle tunnissa. Hevonen laitettiin tujuun rauhoitukseen ja annettiin vielä vähä tujummat puudutusaineet, joten Roope ei huomannut mitään.

muutama päivä ruunauksesta, melkoinen turvotus oli, mutta laskeutui aina kävelytyksellä.
Siitä sitten alkoikin se vaikein osa, sillä haavojen piti muistaakseni kestää auki noin viikko. Tämä tarkoitti paljon kävelytystä ja ruunaaja suositteli jopa ajamista, jota me ei kyllä kokeiltu liukkaiden kelien vuoksi. Kaikesta kävelytyksestä ja antibioottikuurista huolimatta Roopella valitettavasti haavat vähän tulehtui ja saatiin vielä uusi antibioottikuuri, joka sitten auttoikin ja haavat lähti paranemaan hyvin.

Kotiruunaus toimi siis meillä hyvin, talvella ei tarvinnut alkaa letkuttelemaan, hevonen pääsi heti seuraavana päivänä jo tarhaan kun ei ollut tikkejä jne. Roopelle tämä oli paras vaihtoehto, sillä se olisi varmaan seonnut, jos olisi joutunut tikkien kanssa seisomaan kaksi viikkoa tallissa...

Jos miinuspuolia kotiruunauksesta kerrotaan, mainittakoon ekana se veren määrä... Pahaa teki siivota karsina seuraavana päivänä, sillä verta tuli kyllä ihan reilusti (tai ehkä se vaan näytti paljolta karsinan lattialla...) ja taluttaessa tipahteli aina välillä verilänttejä sinne tänne, joten pihakin vähän kärsi.. Joillain on ehkä jäänyt kotiruunauksesta sellainen "suolet voi tippua ja hevonen kuolla"-mielikuva, mutta kerrottakoon, että nykyisin nivuskanaviin laitetaan itsestään sulavat tikit, joten mitään ylimääräistä ei tule ulos ;)


Roopella ruunaus muutti käytöksen melkein heti, se rauhottui ja oli paljon paremmin kuulolla koko ajan. Roopen kannalta ruunauksen ainoa miinupuoli oli se, ettei voi enää syödä mielinmäärin, kun lihominen on paljon helpompaa ruunana kuin orina ;)

Onko teillä ruunattu heppoja kotona vai klinikalla? Kokemuksia :)?

4 kommenttia:

Iina kirjoitti...

Meillä taitais olla ruunaus Pyryn kans edessä ja kotona en lähde ruunauttamaan just ton jälkityön takia... Oon nyt kokoajan vaan siirtäny ja siirtäny ruunausta pidemmälle mut kai se olis tässä lähivuosina tehtävä koska liian myöhäseks jos jättää niin tuskin siitä on paljon iloa sit :D

emilia kirjoitti...

Kaverin heppa ruunattiin klinikalla ja laitettiin tikit haavoihin, sai siis 2vkoa karsinalepoa, joka taas ei meillä olisi toiminut:/

Tietty jos rahaa olisi hitosti, niin olisin käyttänyt laseria, se kun taitaa olla se helpoin ja siistein vaihtoehto :)

Tuija kirjoitti...

Meillä oli varsin erilainen toimintatapa täällä Hollannin maaseudun paikallisella eläinlääkärillä. Tahdoin ruunata juuri klinikalla tuon "mitä jos jotain sattuu" - mielikuvan takia, vaikka loppujenlopuksi toimenpide oli hyvin nopea ja näppärä. Ponille rauhoittavaa klinikan pihassa (ei päästy edes sisälle asti!), nipsnaps, poni koppiin ja takaisin kotia. Ell käski pistää ponin tarhaan ja antaa olla. Haavoja ei saanut koskea tai puhdistaa, ainoastaan kylmätä kylmäpussilla JOS näytti että ne turpoavat hulluna. Ei kävelytystä muuta kuin omatoimisesti tarhassa. Tämä oli siis talviaikaan ja olin hyvin yllättynyt näistä neuvoista. Pancho kuitenkin toipui nopeasti toimenpiteestä, ei ollut turvotusta ja haavat paranivat hyvin :) Tosin ell meni vaihtoon, sen kummemmin en ole tuon kys. tapauksen luona käynyt...

emilia kirjoitti...

Aika jännää, meillä taas niin painotettiin sitä kävelytyksen ja liikunnan merkitystä paranemisessa :o

Tuntuu kyllä, että ruunauksesta on niin paljon erilaisia mielipiteitä ja toimintatapoja ihan jo täällä Suomessakin :D