perjantai 9. joulukuuta 2011

# 9 : Carpalo

YHDEKSÄS LUUKKU paljastaa tarinan erikoisesta oriista, Carpalosta. Carpalo on suomenhevostamman ja irlannincoboriin aikaansaannos, joten erikoinen risteytys. Ulkonäöltään se ainakin miun mielestä näyttää enemmän irlannincobilta. Se on väritykseltään rautiaaankirjava (kuten ehkä kuvista huomaattekin..)

 Ensitapaamisella en niinkään tykästynyt Carpoon, näin sen karsinassa syömässä ja se vain luimi. Ei selvästikkään tykännyt tunkeilijoita ruoka-aikaan. Ensiratsastuksella Carpo oli vielä raaka, sillä se oli vasta neljä vuotias, eikä kovin paljoa ratsastettu. Carpoa kuitenkin vietiin pikkuhiljaa eteenpäin, ja se oli ihan kiva kaveri loppujen lopuksi. Sillä oli aivan ihana ravi, ja täydellinen, pyörivä laukka. Se oli kylläkin tosi laiska, eikä osannut yhtään hypätä. Silti tykkäsin herrasta kovin, vaikken sitä kovin useasti kerennytkään moikkaamaan.

Carpo myytiin syksyllä 2010. Harmittaa, kun en itse silloin etsinyt hevosta ja rahojakaan ei olisi löytynyt. En tiedä missä ponipoika nykyisin asustelee, mutta se on nähtävästi ruunattu sittemmin. Toivottavasti tulen vielä joskus näkemään Carpon :--)

ekalta ratsastukselta ja laatu sen mukainen..










torstai 8. joulukuuta 2011

# 8 : Oona Wilhelmiina

KAHDEKSAS LUUKKU poikkeaa hieman hevosaiheesta, mutta on silti tärkeä miulle. Tasan vuosi sitten syntyi siskolleni lapsi, josta sittemmin tuli miun kummityttö. Vuosi on kulunut hyvin nopeasti, ja tänään vietämmekin Oonan yksivuotissynttäreitä, vaikkakin juhlat pidetään vasta sunnuntaina. Vaihteeksi oikeastaan pelkkiä kuvia !











keskiviikko 7. joulukuuta 2011

# 7 : Minä hevosenomistajana ?

SEITSEMÄS LUUKKU paljastaa sisältään vähän tylsää, teksipainotteista juttua. Minä hevosenomistajana ? - on pyörinyt jo jonkin aikaa muissa blogeissa haasteena, mutten ole aivan varma, keneltä se alunperin on lähtenyt. Ajattelin tämän kuitenkin pistää nyt tänne, kun muutakaan en keksinyt.

Hevosenomistajahan olen ollut VASTA piakkoin vuoden. Roopen ostin 10.2, joten meillähän on pian vuosipäivä. Monta vuotta silti olen tuntunut "omistavan" hevosen, vaikkei papereita oltukkaan tehty, tosin siinä oli omat miinuspuolensa. Hevosen omistajuus ei siis tullut aivan puista Roopen astellessa kuvioihin, vaikka nyt kaikki vastuu on omilla niskoillani.

Olen mielestäni hyvin tarkka, ehkä liiankin. Kirjaan kaikki pienetkin asiat ylös, sitä varten on ihan oma vihkonsa, ja merkintöjä alkaa olla jo paljon. Siellä on ylhäällä vuolut, madotukset, raspaukset, kaikki muutokset hevosissa, Roopen säkäkorkeudet.. kaikki mitä vain keksin ylös laittaa. Lisäksi laittelen ylös tallin pitoon liittyvät jutut, siis heinämaksut, purumaksut yms, jotta voin sitten halutessani laskea kuluja. Tämä on auttanut miuta paljon, en oo vielä kertaakaan ollut sekaisin madotuksissa tai muussakaan.

Omistajana, sekä hoitajanakin olin ja tulen luultavasti aina olemaan hyvin omistushaluinen. Haluan tehdä kaiken itse, ja hermostun suunnattomasti, jos joku muu on hoitanut tallit tai siirrellyt tavaroiden paikkaa. Roopen haluan aina hoitaa itse, sitä ei kovin moni ole edes tarhaan taluttanut. Useasti talutan myös Konksin itse, ja aamuisin ja iltaisin talutankin ne samaan aikaan tarhasta talliin tai toistepäin.. Se onneksi onnistuu ihan helposti ! En voisi kuvitellakkaan, että omistaisin hevosen jonkun kanssa puoliksi, en vain kykenisi siihen.

Hevosten hyvinvointia kyttään joka ilta, joka päivä, joka aamu. Huomaan noissa omissa pienetkin muutokset, sillä tarkkailen niitä päivittäin. Minusta on myös tärkeää, että hevoseni kunnioittavat, eivät jyrää päälle tai muutenkaan rieku, ja erityisesti Roopea käsittelen paljon maasta.

Roopen rapsuttelua 10.2. eli sen ostopäivänä

tiistai 6. joulukuuta 2011

Joulufiilis

Aamulla satoi lunta ihan hirvittävän paljon ja sain kivan joulufiiliksen siitä, joten vastoin suunnitelmia lähdin Konksin kanssa maastolenkille ilman satulaa. Alkuun oli tarkoitus vääntää koulua pellolla, mutta päädyttiin keskelle metsää, jäätiin riistakameraan, säikytettiin yks mies varmaan hengiltä ja hypättiin ojan yli. Poni oli innoissaan ja ite olin innoissaan, päästeltiin menemään välillä vähän turhankin kovaa. Takaspäin tullessa nähtiin kissa, joka on jo jonkin aikaa pyöriny meiän pihan ympärillä, ja käskinkin iskän ostaa kissanruokaa et saisin sen joskus kiinni. Iltapäivällä Konks oli myös vähän vanhempieni kummitytön ratsuna, hienosti meni sekin :--)









# 6 : Epäonnistumiset videolla

KUUDES LUUKKU jatkaa eilistä teemaa, vuorossa nyt videot. Videoita ei ollut kovin paljoa, mutta ehkä saatte tästä jotai irti.. Edelleen korostan, että kaikki nämä ovat vain satunnaisia kertoja, eikä aina mene yhtä huonosti ;---). Enjoy

 


ps. HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ !

maanantai 5. joulukuuta 2011

# 5 : Epäonnistumisia kuvina

VIIDES LUUKKU pitää sisällään omia epäonnistumisiani hevosten kanssa, pääasiassa ratsailla. Kaikki on yksittäisiä tapahtumia, joten kyllä me enemmän onnistutaan kuin epäonnistumaan, jos kuvista vääränlaisen käsityksen saatte :--) älkää järkyttykö, älkääkä soittako perääni eläinsuojelijoita, en aina oo noin surkea :--(


















sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Poniratsastusta ja ajo-opetusta

Aamulla aikaisin lähdin äitin ja isin kanssa hakemaan postia parin kilometrin päästä (jonne posti siis jätetään viikonloppuisin..). Lähdin siis Konksilla ilman satulaa. Suurinosa matkasta vain käveltiin, koska tie oli liukas, mutta pelloilla käytiin vähän laukkailemassa. Konks oli vähän laiska, onhan se nyt liikkunut jo muutamana päivänä putkeen, joten ehkä huomenna on vapaapäivän paikka.

  Otin sitten Roopen ja laitoin sille ajovehkeet niskaan, ja iskä tuli ohjien päähän. Päätin ite taluttaa, jotta Roope kestäis nahoissaan, ja ihan vain käveltiin eteenpäin ja käännyttiin meiän normaalissa kääntymiskohdassa. Virtaahan Ropsussa kyllä oli, muttei se yhtään pelleilly tai mitään muutakaan yrittänyt ! Nyt vähän vielä rutiinia tuossa alle, ja sitten kärrit perään. Käytiin tänään jopa hakemassa riihestä aisat ja pikku-reki, jolla päästään ajelemaan sitten, kunhan lumet tulee :--) !

  Pojjaat oli tänään myös ekaa kertaa uudessa tarhassa, jossa saavat nyt viettää päiviänsä, koska puuaidan pohja on aivan surkea ja katolta tuleva lumi ei ole kovin kivaa... Saas nähdä, ovatko molemmat illalla ähkyssä, kun ovat mättäneet kaikenmaailman heinänpätkiä ja varpuja tuolta tarhasta naamaansa :--D Konks myös onnistui kerran karkaamaan sieltä, kun hain Roopen pois.. Osasin kylläkin odottaa sitä, sillä se teki tuota samaa kivaa leikkiään jo keväällä, kun tarhaili Roopen kanssa. Noh, pitää siirtää se aina sitten puuaitaan, tai laittaa vielä yksin lanka lisää...




uus aita ja ponipojat !
ja Roopen reki :--)