Konks 1995-2012

Konks laukkasi eilen vihreimmille laitumille.

Konks vietti meillä päälle puoli vuotta viime marraskuusta tämän vuoden kesäkuuhun. Konks oli mitä paras tarhakaveri Roopelle, vaikka Roope sen hulluuden partaille ajoikin. Konks rakasti rauhallisia maastolenkkejä metsäpolulla. Jos yritin mennä tietä pitkin lenkin, yritti Konks aina omasta tahdostaan kääntyä tutuille metsäpoluille jossa tiesi pääsevänsä laukkaamaan.

Konks vietti viime kesän ja tämän alkaneen syksyn puoliverivarsan seurana ja oli varmasti sillekkin  erittäin hyvä opettaja.

Tämä syksy vei pienen ponin mukanaan.

Haluaisin sanoa tässä postauksessa enemmän, mutten löydä oikeita sanoja kuvaamaan tätä. Kiteytetään siis ajatukset kolmeen sanaan :

Hyvää matkaa Konks :(

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat

Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

(Johanna Niskanen 2000)