Eläinlääkäri tuli siis meille kotiin ruunaamaan, helpoin tapa sekä kustannusten että hevosen kannalta. Roope on kuitenkin erittäin stressiherkkä, niin klinikalle kuskaaminen eestaas olisi ollut aika kokemus, vielä kun lähimmälle klinikalle on yli kahden tunnin matka...
Mutta siis. Lekuri ensin rauhoitti Roopen (kolmeen kertaan kun oli vähän tiukassa nukahtaminen..) ja sitten puuduteltiin hermoja haarovälistä. Häntä pinteliin ja sitten vaan veitsi käteen. Sain kunnian (hehe, veriherkälle helppo homma) olla lekurin apukäsi, ojentelin mitälie saksia ja veitsiä tarpeen mukaan..
Viillot palleihin, puristimet suoniin ja läts, pallukka oli siinä lattialle. Sama toiselle puolelle, tikit pääsuoniin ja homma oli ohi. Alle tunti meni ja oli yllättävän yksinkertainen homma, jokseenkin oksettava kyllä.
Jälkihoitona taluttelua, taluttelua ja taluttelua. Mitä enemmän, sen parempi. Ratsastaakin saa vaikka heti huomenna jos hevonen siltä tuntuu, myö kuitenkaan taidetaan ottaa vähän lomaa vielä :D Vertahan haavat tiputtelee vielä jonkin verran, mutta liikunnan pitäisi tähän auttaa. Lisäksi saatiin antibioottikuuri ja kipulääkettä muutamaksi päiväksi, ja tänään vielä laitettiin kipupiikki.
Nyt toivotaan, että paraneminen lähtee etenemään. Pari tuntia toimenpiteestä Roope oli jo ihan pirteä, söi, joi ja liikkui ihan normaalisti, aika hienoa :)
Nyt meillä onkin sitten maailman ihanin ruuna <3 onneksi jäi vielä Torsti pitämän orin paikkaa ;)
Kuviakin tuli otettua, mutta ne ovat jokseenkin oksettavaa katseltavaa, joten piristykseksi joitain muita kuvia :D
3 kommenttia:
ehottomasti niitä "oksettavia" kuvia myös!
Kuka kävi ruunamassa ?
Taidan tehdä sellaisen koosteen tästä parantumisten vaiheista kunhan on siis parantunut kokonaan. Siihen sitten niitä oksettaviakin kuvia :)
Inna, Pekka Kokkola kävi
Lähetä kommentti