Roope 2vee

Teinikakara- Roope täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi niin kovin lyhyttä vuotta on vierähtänyt ensitapaamisestamme. Synttäripäivän kunniaksi tutustutaan hieman meidän tarinaan.

Roopen isä Serin Veka

2009 kesällä suomenhevostamma Tasa-Muru astutettiin hiiienolla oripojalla Serin Veka. Tästä alkoi Muhun vahtaaminen ja suuuuri odotus !

Roopen emä Tasa-Muru ja Roope masussa

Muru parikolme kuukautta ennen varsomista. Tuohon aikaan tunnusteltiin kovasti Muhun mahaa, odoteltiin potkuja ja toivottiin tammaa.

parin tunnin ikäinen Roope

Kaverin kanssa oltiin varsomisvahdissa juuri oikeana yönä, merkit oli selvät, joten päädyttiin vain odottelemaan. Tietenkin mentiin nukahtamaan ja Muru käytti tilaisuuden hyväksi ja pyöräytti varsansa maailmaan. Aamuyöstä heräsin ja menin tarkistamaan karsinaa ja siellä seisoi jo lähes kuiva varsu ! Orihan se tietenkin oli, mutta maailman kaunein kaikkine erikoisine päämerkkeineen.

Jo heti ensimmäisestä ulkoilusta lähtien Roopeksi nimetty varsa oli rohkea ja hieman hermojaraastava. Muhu oli kovin ylpeä pikkuvarsastaan. Minkäänlaisia ongelmia Roopen kanssa ei ollut.

Roope ja Serin Romeo

Roope ja Murun Veto

Vieroituksen jälkeen pikku-Roope pääsi isoveikkansa ja toisen suokkivarsun kanssa tarhailemaan ja viettämään kunnon lapsuutta :). Tähän aikaan tykästyin Roopeen kunnolla ja haaveilin kovasti sen ostamisesta, vaikka tiesinkin sen olevan vain haaveilua.

 Monen ihmeen kautta haaveilut kuitenkin kävivät toteen, ja pikku-Ropsu 7 kk siirtyi nimiini. Meni monen monta päivää ennekuin tajusin tapahtuneen, omistin ihan oikeasti maailman hienoimman varsan ! Muutamaa viikkoa myöhemmin Roope siirtyi lähemmäs tallipaikalle ja yhteiselomme alkoi kunnolla.

Roope tasan vuosi sitten, 1vee kuvassaan

Vuosi meni aivan liian nopeasti, kerettiin kokea paljon onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Yhteistyö alkoi pelata paremmin ja Roope oppi nopeasti tavoille. Olin hyvin ylpeä pikkuvarsusta, joka toimi järkevästi joka tilanteessa !

omassa tallissa ekoja kertoja kauroilla

Heinäkuussa sitten vihdoin Roope muutti omaan pihaani. Olen vieläkin lähes vuoden jälkeen hieman hämilläni, minulla tosiaan seisoo oma hevonen omassa pihassani ! Uskomatonta.

Lähdettiin kohti seuraavaa ikävuotta odottavaisin mielin. Roope pääsisi vihdoin kunnon opetukseen, sillä pystyisi pian ajaa ja jopa ratsastaa ! Minne se pieni ihana maitovarsa on hävinnyt ?
   Kaiken opettelu on ollut erittäin helppoa Roopen kanssa. Se ei koskaan ole laittanut vastaan, vaikka olen keksinyt mitä sen päänmenoksi. Muutaman kerran harjoittelu riittää, jotta Roope oppii asian ja yrittää aina miellyttää parhaansa mukaan. Roopen kanssa täytyy vain olla samalla aallonpituudella jotta työskentely olisi mukavaa.

ohjasajoa sykyllä -11

aisoihin tutustumista keväällä -12

ja kärryt perässä !

Nyt ollaan saavutettu se ihastuttava ikä, kaksi vuotta. Orivarsat parhaassa (pahimmassa..) iässä. Vaikka kahden vuoden aikana on kohdattu ylä- ja alamäet, en vaihtaisi päivääkään pois. Me opetamme toisiamme ja opimme päivä päivältä paremmiksi. Emme toista jo opittuja virheitä, vaan löydämme uusia haasteita joissa edetä. Emme turhaan mieti menneitä, vaan jatkamme nenä pystyssä eteenpäin. Tavoitteemme ovat korkealla ja niiden eteen tehdään töitä, mutta vain hauskanpidon lomassa !

               

       ONNEA maailman paras ROOPE 2 VEE !