Koska molemmat varsani ovat olleet oreja, on koulutustyylini pääperiaate ollut se, että niskan päälle ei hypitä. Kaikessa mitä tehdään, on mietitty ensin sitä että minä olen pomo ja varsa alistettuna. Näin ollaan aina tultu hyvin toimeen, ollaan vältytty tappeluilta ja työskentely on ollut kivaa.
Olen siltikin sitä mieltä, että myös nämä orit, kuten muutkin hevoset kaipaavat rapsuttelua ja vähän sellaista nössöttelyä välillä. Roope nauttii suunnattomasti kun sitä rapsuttaa kunnolla harjan alta ja Torsti tykkää sään rapsuttelusta. Siltikin, myös niillä rapsutteluhetkillä pidän mielessä, että varsa on alempana. Se ei saa tulla rapsuttamaan takaisin tai tehdä muutakaan epäsoveliasta.
Torsti on päässyt yli "uhmaiästään" ja on nyt oikein ihana ja kiltti. Roopen kanssa pahin vaihe on kuitenkin ollut tämä syksy. Laitumelta tulon jälkeen se on kokeillut vähän rajojaan ja ollut vähän ylivilkas. Torsti ei oikein jaksa leikkiä sen kanssa ja tarhan pohja on ollut koko ajan vähän huono liikkumiseen. Lisäksi en ole kerinnyt oikein tarjota tarpeeksi liikuntaakaan. Roope ei ilmaise uhmaansa hyppimällä tai potkimalla tai olevalla aivan mahdoton, se vain on virtaisa. Haluaisi ravata talutuksessa ja vähän pyöriä paikallaan seisoessaan ja olla malttamatta. Pieniä asioita, mutta silti niin ärsyttäviä.
Olenkin tämän syksyä miettinyt vaihtoehtoja mikä on Roopen kohtalo seuraavaksi. Ruunaus on käynyt mielessä, mutten ole erikoisemmin ruunauksen kannattajia ja luultavasti katuisin sitä lopun elämääni, olen vielä tyytynyt pitämään orina. Jos minulla olisi mahdollisuus ottaa kolmas hevonen, mieluusti nuorehko, leikkimään Roopen kanssa, ottaisin heti. Mutta tilaa, aikaa ja rahaa ei siihen juuri nyt ole. Tarhan laajentaminen on käynyt mielessä, jolloin olisi enemmän tilaa liikkua. Liikuntaa pitää vaan tarjota lisää. Siksi tässä ollaan nyt harjoiteltu sitä selässäoloakin, koska ratsastaen olisi kätevää tarjota käyntiliikuntaa ajon lomassa. Olen myös miettinyt, josko veisin Roopen välillä tutun kentälle juoksemaan. Kaksi kärpästä samalla iskulla, totutusta muihin hevosiin ja virtojen päästelyä ! Varsoille on tärkeää liikkua niin paljon kuin mahdollista. Samalla kehittyy sekä lihaksisto, että pää. Mieli pysyy hyvänä kun energiaa ei pääse patoutumaan liiaksi.
Roopen kanssa pitäisi myös enemmän tehdä sitä perusmaastakäsittelyä, jotta arvojärjestys pysyisi kohdallaan. Mielestäni maastakäsittely on kaiken A ja O. Naruriimut päähän ja talutusharjoituksia ja väistättelyä niin useasti kun ehditään ja arvojärjestys pysyy kohdallaan ja työnteko kivana.
Miten teillä toimitaan varsojen kanssa ?
 |
| katellaan kesäisiä kuvia kun ulkona on nii järkyttävä ilma, että kattopellit lähtee kohta varmaan irti D: |
8 kommenttia:
onkos sulla roopen varalle suunnitelmia, jotka edellyttää oriutta? hevonen ei kärsi ruunana olosta, ehkä jopa päinvastoin. mutta jos on tarkoitus saada roopesta ravikuningas tai jalostusori, niin eihän sitä sitten kärsi ruunata. miksi muuten vastustat ruunausta?
Hyvää asiatekstiä, tykkäsin :)! Meillä varsojen kanssa toimitaan aikalailla samoilla periaatteilla, rajat pistetään selväksi, mutta muuten kohdellaan kuitenkin aivan kuin aikuista hevosta (tietysti tilanteista riippuen poiketaan jne). Tekemistä yritetään iästä riippuen myös sopivasti vauvoille keksiä, etteivät aivan tylsisty. Ja kyllähän ne vauvat niitä helliäkin hetkiä tarttee :)!
Meillä oli myös kaksi orivarsaa. Nyt toinen on ori ja toinen ruuna. Päädyin ruunaamaan suokkipojun jo 1-vuotissyksynä, koska se on pienestä pitäen ollut keskivertoa vilkkaampi yksilö ja koetteli ihan tosissaan minun, kasvattajansa kuin entisen tallinpitäjämmekin hermoja. Ruunauksesta on nyt 1,5kk ja sen käytös on tasoittunut kivasti tai sanotaanko näin, että sopivasti. Nyt sen voi myös huoletta laittaa laitumeen tulevaisuudessa tammojen (ja ylipäätään muiden hevosten) kanssa ja muutenkin kisaaminen ja touhuaminen on turvallisempaa tasaisen ruunan kuin hormonihirviö-orin kanssa. Orin pito kotona on ihan helppoa kyllä, ei siinä mitään. Omasta mielestäni harrastehevosta ei kannata pitää orina, jos siinä ei ole jalostusoriainesta. Se taasen on jokaisen henkilökohtainen mielipide (ja vähän tietenkin orilautakunnan ;)), onko oma orhi sitten jalostusainesta.
Jotkut ehtivät jo kritisoimaan sitä, että ruunautin tämän näin aikaisin, mutta päivääkään en ole katunut. Lopputulos oli juuri sitä mitä haluttiinkin, pelkkä pallien poisto toi 90% lisää keskittymiskykyä ihan arkisiin asioihin.
Shettispoikamme on vielä ori, toistaiseksi sekin on saanut pitää sukukalleutensa, mutta ruunataan samoista syistä kuin edellä joskus tulevaisuudessa. Nyt se saa vähän kasvaa ja miehistyä, kotona on tosi iisi käsiteltävä nyt.
Ja mitä muuten touhutaan, niin kaikkea vähän ja järkevästi. Hiljaa hyvä tulee ja varsan ehdoilla tehdään juttuja. :)
Kaikille yhteistä vastausta:
Mielestäni ruunaus on aina ollut vähän kyseenalaista, miksi ruunata ori joka on kiltti ja helppo, vaikkei sillä olisikaan mitään jalostusarvoa ? Ymmärrän kuitenkin ruunauksen tälläisillä ylivilkkailla ja vaarallisilla tapauksilla, mutta muuten..
Roopen ruunaus saattaisi helpottaa tulevaisuutta siinä mielessä, että jossain vaiheessa tässä muutaman vuoden sisään meillä on edessä muutto, ja kuinka paljon helpommin sitä löytäisi tallipaikan kiltille ruunalle kuin vähän vilkkaalle orille.. Ja olisihan muutto muutenkin niin helpompaa. Keväällä myöskin olisi ihanan rauhallista lähteä kiertämään mätsäreitä ruunan kanssa, eikä hormonihirmuorin kanssa jonka täytyy hillua joka vastaantulevalle hevoselle.
Olisihan se hienoa että joskus olisi se oma jalostusori, mutta aika näyttää lähteekö ne pallit vai ei. Kyllähän se rauhoittaisi ja helpottaisi elämää nimenomaan kodin ulkopuolella, vaikka kotona olisikin helppoa. Katsellaan :p
Kiitokset kaikille kommenteista :)
minäkin ajattelin joskus noin...
mutta kun se kevät koittaa, yksikin kiimahirviötamma saa nuorena ruunatun, vanhankin hevosen ihan sekaisin päästään. silloin ei kyllä ole kiva olla ori...
orin pitäminen tuo tietysti omat ongelmansa, kuten sen tallipaikan löytämisen vaikeuden. ja jos kerta orilla ei ole mitään jalostusarvoa, niin sama napata ne pallit pois, jotta ei tule vahingossakaan yhtään varsaa huonosta yhdistelmästä(näin ei mitään rotua kehitetä).
Viime kevät oli jo hieman koitos mätsärikiertelyn osalta kun joka hevoselle piti vähän machoilla, mutta katsellaan nyt..
Olisihan se joskus tietysti hienoa kokeilla, olisiko Roopella jotain enemmänkin antaa orina. Tallipaikkahuoli kuitenkin vähän painaa, muuttaessamme nykyiselle paikkakunnalle vuokrapaikalle, vain yksi talli aika monesta suostui ottamaan orin. En uskalla edes kuvitella mikä on tilanne isoissa kaupungeissa ahtailla talleilla :/
Me kasvattajat emme näe sinällään ruunissa minkäänlaista arvoa, ruunalla kun ei juuri tehdä mitään jalostustyössä. Orin kanssa kyllä pärjää, ja ylipäätänsä kuka fiksu nyt laittaa orin kiusaksi kiimasen tamman esimerkiksi vierekkäiseen tarhaan vain oria kiusatakseen - järkeä voi myös käyttää... Orin pito tuo ehkä ylimääräistä ajatustyötä, mutta mitään rakettitiedettä se ei ole. Se kun on hevonen siinä missä ne tammat ja ruunatkin!
Samalla aallolla ollaan Tanjan kanssa! Olen aina ajatellut orin olevan ihan normaali hevonen, siinä missä tamma ja ruunakin. Tällä hetkellä vain pitää hieman miettiä tulevaisuutta, saa nähdä mihin päädytään.
Lähetä kommentti